Skördefesten – sadonkorjuun juhlaa ahvenanmaalaisittain

Skördefesten on saanut alkunsa jo parikymmentä vuotta sitten, ja houkuttelee ahvenanmaalaisille tiloille tuhansia ihmisiä päivässä. Tänä vuonna juhla jatkui kolme päivää ja mukana oli sekä vakiosuosikkeja että uusia toimijoita. Ja tietysti aurinko!

Viking Line ja Visit Åland kutsuivat jokavuotiseen tapaan toimittajia tutustumaan Ahvenanmaan matkailun helmeen, matkailukautta syyskuulle venyttävään Skördefestiin eli Sadonkorjuujuhlaan. Koko Ahvenanmaan pääsaari juhlii sadonkorjuuta; tilat ilmoittautuvat mukaan ja järjestävät omatoimisesti juuri sellaista ohjelmaa, joka on heille omiaan. Myös Jurmon saarella juhlittiin tänä vuonna.

Aloitimme sadonkorjuukierroksemme Bolstaholmin tilalta, joka on ollut mukana tapahtumassa alusta alkaen. Ann ja Henrik Sundbergin kolmannessa polvessa hoitama komea tila tarjoaa upean pihapiirin myös lähistön muille tuottajille tulla ja pystyttää kojunsa. Tilalla kasvava Charolais-karja jalostuu juhliin moneen muotoon. Isäntä kertoi, että talon erikoisuus on hampurilainen, Bolstaholmare, ja hampurilaisravintola levittäytyikin jättimäiselle alueelle.

Bolstaholms Gårdin pihalla kiinnitti erityistä huomiota lapsille suunnattu monipuolinen tarjonta. Oli aarteenetsintää heinäpaaleissa, polkutraktorikisaa, poniratsastusta ja maissilabyrintti. Jo 1400-luvulla rakennetulla tilalla on myös sepän paja, taidetta vanhassa meijerissä ja pieni museo. Bolstaholmin tila on monipuolisen ohjelmansa ansiosta saanut lempinimen ”Barnens gård”.

Myyntikojuissa oli tarjolla tietysti tilan omaa lihaa, mutta myös runsaasti paikallisia tyrnituotteita ja jopa kalaa. Kalastajalla oli myös savustettuja katkarapuja, niitä kuulemma savustetaan vain suuriin juhliin. Melkein kuin olisi joulu tullut, kun kuorin hätäisesti muutaman suuhuni – aivan upeita lepällä savustettuja katkarapuja! 

Bolstaholmissa riitti vilskettä: isännän arvion mukaan kävijöitä oli ”tusen i timme”, tuhat tunnissa. Juhlien teemaan oli tänä vuonna otettu vahvasti heinähanko mukaan – joka paikassa muistutettiin pitämään heinähangon mittainen väli muihin vieraisiin.

Saftstugan: elämyksellinen omenamehu

Kierroksemme jatkui ensi kertaa mukana olleelle Saftstuganille, jossa ideana on, että kuka tahansa voi tulla puristamaan omenansa mehuksi. Isäntä David Dahlblom esitteli meille puristustekniikkansa: ensin omenat hienonnetaan, sitten murska kootaan pressulle, joka asetetaan puristimeen, ja sieltä tulee taivaallisen raikasta mehua. David käytti Discovery-lajiketta, josta syntyy poikkeuksellisen selkeänmakuista, hennon punertavaa mehua.

Mehua syntyy arviolta kahdeksan litraa viidestä kilosta. Kapasiteetti sallii noin 50 omenakilon työstämisen puolessa tunnissa – puristimeen voi laittaa kerralla jopa kuusi kerrosta omenaa.

Saftstuganin pihamaalla oli pienimuotoista myyntitoimintaa, muun muassa markkinoiden nuorin myyjä myi silmänräpäyksessä loppuun pikkelöidyt punasipulit ja vohvelirauta oli kuumana.

Finströmin kunnassa kasvaa iso osa Ahvenanmaan omenoista, muun muassa saaren suurin omenanviljelijä Jan Mattsson laajentaa jatkuvasti tarhojaan. Niiden omenoista syntyy Grannasin mehu. 

Stallhagenin jumalainen kalakeitto

Pysähdyimme lounaalle Pub Stallhageniin. Stallhagen on kautta vuosien ollut yksi Skördefestin suosituimpia käyntikohteita, ja pub ja sen terassi pullistelivat ihmisiä. Myös puodissa oli kuhinaa.

Meille tarjottiin kalakeitto, joka on ehdottomasti yksi Suomen parhaista. Ihan vaan lohikeitto, ei kummempaa kikkailua, mutta mausteena käytetty rakuuna ja viimeistely aiolilla nostivat keiton sellaisiin sfääreihin, että lautaset tyhjenivät ennätysvauhtia.

Vuoden alusta Stallhagenin toimitusjohtajana toiminut Timo Vetriö kertoi panimon kuulumisia ja panimomestari Mats Ekholm esitteli pikaisesti panimon. Lue lisää Stallhagenin kuulumisista heinäkuisesta kirjoituksestani.

Molempia miehiä innostaa tällä hetkellä erityisesti Åland Distillery, jossa Stallhagen on mukana kolmanneksen osuudella. Mats Ekholm on keskeisessä roolissa tuotteiden luomisessa, ja hän maistatti heti tilaisuuden tullen uusimman lapsosensa, vesiappelsiinilla ja basilikalla maustetun long drinkin, joka pohjautuu tietysti talon omaan giniin. Hän on tehnyt lonkeron aikuiseen makuun, mahdollisimman pienellä sokerilisäyksellä ja greipistä terää hakien. Terhakka tapaus!

Åland Distillery valmiina tislaamaan

Viktor Falander esitteli meille vasta pystytettyä Åland Distilleryä. Tislaamo on ahvenanmaalaisten ruoka- ja juomayrittäjien yhteinen hanke, ja sen koti on ihanteellisessa paikassa Kastelholman linnan kupeessa. Makumatkailijoille paikka on entuudestaan tuttu, sillä vastapäätä tislaamoa on jo pitkään toiminut Smakbyn, Michael Björklundin ja hänen vaimonsa Jennyn ravintola. Stallhagen ja Smakbyn ovat molemmat tislaamon osakkaita.

Tislaamon laitteisto on koottu muun muassa alkuperäisen Tjudön Ålvados-tehtaan käytössä olleista pannuista. Ranskalaiset tuottajat onnistuivat muuten aikoinaan estämään Ålvados-nimen käytön, mutta Smakbyn repertuaariin kuuluu vastaava omenatisle edelleen.  Kun kävimme tislaamolla lauantaina, se oli epäilyttävän hajuton. Syykin selvisi: tällä paikalla aloitetaan tislaaminen vasta nyt alkaneella viikolla.

Tavoitteena on tislata ja valmistaa kaikenlaisia alkoholijuomia ahvenanmaalaisen luonnon ehdoilla, Viktor Falander kertoo. Ensimmäisenä on tehty giniä ja lonkeroa. Ginissä paikallinen luonto pääsee upeasti esiin, onhan sen tärkeimmät raaka-aineet kerätty Ahvenanmaalta:

– Aloitimme ginillä, koska kaikki rakastavat sitä. Pystymme käyttämään siihen muun muassa paikallista katajanmarjaa, väinönputkea, siankärsämöä ja pietaryrttiä, joita kaikkia kasvaa joka paikassa saarillamme ja rannoillamme.  

Falanderin mukaan suunnitelmissa on myös omenaginin valmistus, sillä mikäpä olisi paikallisempi raaka-aine. Tyrnistä tehdään myös juomia, kun työ etenee. 

Merimetsoa ja Ahvenanmaan pannukakkua

Michael Björklund rakastaa yllätyksiä ja päätti yllättää toimittajaryhmän merimetsomaistiaisilla. Toisin kuin manner-Suomessa, Ahvenanmaalla merimetso ei ole rauhoitettu, ja sitä voi sekä ampua että tarjoilla luvan kanssa ravintolassa. 

Lautasella oli pieni annos kermassa muhennettua lintua. Koostumus oli säikeinen, todella hankalasti linnunlihaksi miellettävissä. Maku oli lempeä, aavistuksen riistainen, mutta ihan omanlaisensa. Micke arveli, että maistettuamme merimetsoa meille kaikille tulisi hyvä, lämmin ja hellä olo – sellainen että tekee vain mieli rakastaa ja halata.

Smakbyn-pysähdyksemme päätarkoitus oli syödä Ahvenanmaan pannukakkua. Kuulemma Ahvenanmaalta ei voi lähteä syömättä sitä, mutta tunnustan nyt tässä, että en ainakaan muista ikinä ennen syöneeni tätä autenttista herkkua. Kyseessä oli karkeasti arvioiden 25. matkani Ahvenanmaalle. 

Smakbyn reseptissä Ahvenanmaan pannukakkuun käytetään vain riisiä, kardemummaa ja munaa. Lopputulos oli unelmaisen ilmava suutuntumaltaan, ja viimeistely kruunasi kaiken: kanelilla maustettu luumu ja kermavaahto tekivät annoksesta juhlavan. Hieman jouluisen, sitä ei käy kieltäminen, mutta todella herkullisen. Kiitos Micke!

Björklund kertoi myös suurista suunnitelmistaan. Hän on saanut luvan hotellille ja aikoo aloittaa rakennustyöt ensi vuonna. Kun hotelli valmistuu 2023, siitä tulee sellainen, jossa Micke itsekin tahtoisi yöpyä: Jokaisessa huoneessa on viihtyisä sohva, jolla maistella vaikka laivalta ostettua kuohuvaa. Vessassa on kaappi tavaroille, jotta ne eivät loju kaikilla mahdollisilla pinnoilla. Aamiaishuoneeseen leijailee tuoreen leivän tuoksu viereisestä leipomosta. Kylpylästä voi lähteä uintiretkelle vaikka Kastelholman linnan ympäri!

Ensi kertaa mukana: Mickels Gård

Käytimme sataprosenttisesti hyödyksi laivan satamassaoloajan ja kiersimme tiloja, puoteja ja juomantekijöitä aamuyhdeksästä iltakuuteen. Iltapäivän viimeinen kohteemme oli Gottbyssä sijaitseva Mickels Gård, joka oli ensi kertaa mukana Skördefestissä.

Tilan ytimessä on Vita Huset, vanha päärakennus, joka ehti rapistua pahasti ennen kuin nykyisin tilaa pitävä Karlssonien sukupolvi päätti kunnostaa sen vanhaa kunnioittaen. Talossa asuttiin 80-luvun puoliväliin saakka juuri vailla mukavuuksia, ja sitten se oli saanut seistä tyhjillään.

Kun seiniä ryhdyttiin riisumaan tapeteista, paljastui niiden alta yhä uusia kerroksia ja lopulta alimmaisena paikallisen taiteilijan paikan päällä tekemät maalaukset. Målar-Gabrielista on vastikään ilmestynyt taiteilija Kjell Ekströmin kirjoittama kirja.

Päärakennuksen ympärillä oli lukuisia aitauksia eläimille, ja samalla tavalla kuin Bolstaholmin tilalla, myös täällä viihtyivät lapset erityisen hyvin. Ponit olivat jo päässeet laitumelle, ratsastus oli ohi, ja pihapiirissä laidunsi myös lihakarja, jota Karlssonit myyvät Ålandsbonden-tuotemerkin alla. Tervehdin myös possuja ja kilejä.

Omenaa osuuskuntamallilla Öfvergårdsista

Mickels Gårdin pihapiirissä oli lukuisia tuottajia omien tuotteidensa kanssa. Tutustuimme lähemmin tjudöläisten Anna ja Jan Almin työhön. He ottivat vuonna 2010 Annan kotitilan hoitoonsa, vaikkei maanviljely todellakaan ollut heidän haaveensa. Vuoden 2014 sadon tuhonnut raekuuro oli lähellä saada tuoreet yrittäjät heittämään hanskat tiskiin, mutta opintomatka Yhdysvaltoihin ja kotimaakunnassa järjestetty ruoka-artesaanikurssi ohjasivat toiminnan uusille urille.

Yhdysvalloissa pariskunta tutustui CSA-malliin. Community Supported Agriculture voi olla vaikka sitä, että vuokraat itsellesi palan maata ja palkkaat viljelijän hoitamaan sitä. Omenatilalla malli toteutuu siten, että yksittäiset kuluttajat ”vuokraavat” omenapuita, joita Almit hoitavat kuin omiaan, ja kuluttajat saavat sitten syksyllä osuutensa sadosta tuottona. Tällainen osuuskuntamalli on käytössä myös Kaupunkilaisten omalla pellolla Herttoniemen ruokaosuuskunnassa.

Skördefestin ajan Öfvergårdsin omenatila esittäytyi vierailla mailla, mutta muuten tilalle voi mennä tutustumaan omenasafarille, jonka yhteydessä yrittäjät kertovat tarinansa, avaavat työtään ja maistattavat tuotteitaan. Monet heidän mehuistaan ovat voittaneet oman sarjansa artesaaniruoan SM-kisoissa.

Saimme maistiaiset kolmesta yhden lajikkeen mehusta. Discovery-lajikkeen salaisuus on lievä tanniinisuus, siksi siis ilahduin sen maistamisesta aiemmin päivälläkin niin kovasti. Tämä mehu voitti kultaa artesaaniruoan SM-kisojen mehusarjassa vuonna 2017, ja maku veikin minut heti raaseporilaiseen saliin, jossa valinta tehtiin. Samana vuonna innovatiivisten tuotteiden sarjan voitti Öfvergårdsin kehittelemä pikkelöity omenanraakile – hauska pari juustolle!

Vuoden 2019 SM-kultamitalistimehu Santana syntyy lajikkeesta, joka kerätään viimeisenä syksyllä. Omenat saattavat jopa jäätyä öisin, missä tapauksessa täytyy odottaa, että päivän lämpö sulattaa ne ennen keruuta, muuten ne ovat pilalla. Vuonna 2018 Öfvergårdsin Rubinola voitti SM-kultaa. Tämän tsekkiläislähtöisen lajikkeen erikoisuus on korkea C-vitamiinipitoisuus. Tuottajat vinkkaavat, että sen ansiosta omena pysyy kauniina myös siivutettuna eli se on erinomainen vaikkapa salaatteihin.

Moneen kertaan mainittu artesaaniruoan SM-kisa on kiertänyt pitkin Suomea, ja ensi keväänä on Ahvenanmaan vuoro isännöidä kisaa. Maaliskuussa 2021 Ahvenanmaan tuotteet loistavat jälleen kisassa, ennustan tämän päivän perusteella!

Skördefest myös kaupungissa: Sjökvarteret

Vaikka pääosa sadonkorjuujuhlasta tapahtuu tiloilla, siellä missä ruokaa tuotetaan, myös Maarianhaminassa pääsee juhlahumuun. Kaupungin itäsatamassa sijaitseva Sjökvarteret eli Merikortteli tarjosi tänä vuonna kolmen päivän ajan juhlahumua: museo, kaupat ja Pub Niska palvelivat, ja alueella käynnissä olevat laivaprojektit esittäytyivät. 

Alueella rakennetaan kahta historiallista alusta. Jo pelkästään laivojen rakentaminen on nähtävyys, joten sitä aiotaan venyttää mahdollisimman pitkälle, puuhamiehet kertoivat. Maarianhaminassa on rakennettu vanhan mallin mukaan Albanus-niminen kaljaasi 80-luvulla, ja nyt sille rakentuu sisaralus Emelia. Se on ensimmäinen Ahvenanmaalla tammesta rakennettava laiva. Suunnilleen puolet runkorakenteesta on vuoden työskentelyn jälkeen kasassa, ja valmista pitäisi tulla viimeistään vuonna 2026. Sen sijaan Alanta-projektin on määrä valmistua jo ensi vuonna, ja 1800-luvun puolivälin mallilla tehty purjevene voidaan laskea vesille heinäkuussa.

Merikortteli odottaa ensi vuotta innolla, sillä Tall Ships Racen on määrä palata Maarianhaminaan yli 30 vuoden tauon jälkeen. Sata alusta kaikkialta maailmasta täyttää sataman 22. – 25. heinäkuuta. 

Vuodesta 2012 Merikorttelissa toiminut Pub Niska on Thomas Strandvikin ja Michael ja Jenny Björklundin peltipitsaa tekevän ketjun ensimmäinen ravintola. Eri puolille Suomea levittäytynyt ketju palasi vuodenvaihteessa ”kotiin”, kun omistajat ottivat aiemmin franchising-periaatteella toimineet ravintolat omiin hoteisiinsa. Jos ikävä Ahvenanmaalle yllättää, aina voi mennä Niskaan!

Skördefest on täydellinen tapa tutustua paikalliseen tuotantoon ja nautiskella viikonlopusta Ahvenanmaalla. Kierros onnistuu joko omalla autolla tai varaamalla paikka esimerkiksi varustamojen järjestämiltä bussikierroksilta. Kävijöitä on parhaina vuosina ollut parikymmentätuhatta, ja nyt kolmipäiväisenä järjestetty tapahtuma ylsi liki 14 000 kävijään. Esimerkiksi ensi kertaa mukana olleella gottbyläisellä Mickels Gårdilla kävi 8 000 henkeä. Tiloilla ei kuitenkaan tungeksittu, siinäkin mielessä suositeltava tapahtuma.

Edit: päivitetty Skördefestin kävijämäärät 24.9. klo 11.50.

Kirjoittaja oli Ahvenanmaalla Viking Linen ja Visit Ålandin vieraana.

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s