Suomenlinnaan talvella? Adlerfelt kutsuu herkuttelemaan

Onko talvinen Suomenlinna sinulle tuttu kohde? Ravintola Adlerfeltin väki halusi osoittaa joulukuisena iltana, että Suomenlinnaan kannattaa lähteä talvellakin.

Valkoinen maisema. Lumiset väylät, joita ei suolata loskaisiksi. Rikkumaton hiljaisuus. Pimeä taivas, jolta voi erottaa tähtiä.

Suomenlinna on niin iso kokonaisuus, että jokainen löytää linnoituksesta talvella oman koskemattoman palasensa. Pelkkää ulkoilua ja lumesta nauttimista talvinen Suomenlinnakaan ei kuitenkaan tarkoita, vaan muutamat museot, ravintolat ja kahvilat palvelevat ympäri vuoden.

Suomenlinna kuuluu korona-ajan voittajiin, olihan lähimatkailu kuuminta hottia parin vuoden ajan. Ravintola Adlerfeltia pyörittävän yhtiön toimitusjohtaja Ville Wäänänen kertoo Suomenlinnan kävijämäärän palautuneen vuoden 2019 tasolle eli vuodessa kävijöitä on jälleen noin 1,2 miljoonaa.

Koska Adlerfeltin omistajien missiona on jo pitkään ollut merellisen Helsingin elävöittäminen ja sen palveluiden kehittäminen, pitävät he ravintolan auki myös talvella ja toivovat yhä useampien löytävän Suomenlinnan talvisen tunnelman. Retkeilyn lomassa on kiva käydä myös syömässä. Itse sanoisin kyllä, että jo pelkästään Adlerfeltin takia kannattaa tehdä lauttamatka!

Sesongissa nyt: simpukat, mäti, kuha, peura, kuusi

Alfred Tallberg on viihtynyt suomenlinnalaisen Adlerfeltin keittiössä ravintolan avaamisesta lähtien, jo kaksi ja puoli vuotta. Hän suosii luomua läheltä ja pyrkii välttämään keittiössä hävikkiä. Talvisena iltana hän valmisti viiden ruokalajin menun, jossa sesongin juureksilla oli iso rooli simpukoiden, mädin, kuhan ja peuran rinnalla.

Alkuun söimme simpukoita sellerin ja fenkolin kera. Pieni lämmittävä keitto sopi hyvin reippailun jälkeen. Ravintolapäällikkö Olma Turunen kaatoi simpukkakeitolle itävaltalaista alkuviiniä, Christina Winesin Grüner Veltlineria. Persoonallinen valinta, joka toimi hienosti lempeiden makujen täydentäjänä.

Menun toisesta annoksesta, mätiä ja maa-artisokkaa, on tullut helsinkiläisravintoloiden klassikko. Sesongin raaka-aineet sopivat hyvin yhteen ranskankermalla ja yrttiöljyllä niputettuina. Franzen Elbling oli ovela pari mädille; harvojen tuntema rypäle muistuttaa Rieslingiä, mutta oli ainakin minulle uusi, rapsakka bongaus.

Kolmas annos yhdisti kuhaa, savoijinkaalia ja savuista voikastiketta, jolle tatti antoi aromia. Kuhalle ravintolapäällikkö oli valinnut kuplivan seuralaisen, ja espanjalainen Joan Sardan cava virkisti kivasti makuhermoja ja mieltä keskellä illallista.

Pääruoaksi Tallberg kypsensi peuranfilettä au point. Täydellistä! Lisukkeina juuriselleripyre, paahdetut punajuuret ja punaviinikastike. Lasissa oli jälleen uusi rypäletuttavuus, Trousseau, josta Domaine Ligier Jurasta oli luonut kepeähkön punaviinin. Kepeän siinä mielessä, että Trousseau-rypäleen sanotaan muistuttavan Pinot Noiria.

Jälkiruoan kohdalla menussa luki Mustikkaa ja kuusta. Kuusijäätelön kanssa tarjottiin kevyesti hillottuja mustikoita, mantelikakkua ja marenkia. Erittäin herkkä ja herkullinen kokonaisuus, jonka me hätähousut saimme juuri oikein ajoitettuna – ehdimme vielä lauttaan, joka vei ajoissa kotiin.

Adlerfeltin tarjoama viiden ruokalajin illallinen osui nappiin. Paljon makua, erilaisia suutuntumia ja kiinnostavia rakenteita. Joka annoksessa kasvikset olivat vähintään yhtä tärkeitä kuin kala tai liha. Viinivalinnat tukivat hyvin makuja ja todistivat sen, että pienet luomutilat ovat juuri sopivia kumppaneita Adlerfeltille.

Erityiskiitos keittiölle siitä, että lapsetkin syövät Adlerfeltissa oikeaa ruokaa. Tyyliin kuuluu, että lapselle voi tilata pienemmän annoksen, mutta tällä kerralla 8-vuotiasta kosiskeltiin ihan kunnon annoksilla. Kosiskelu kannatti: pääruoan kohdalla hän söi osan äidinkin peurasta. Jälkiruoka oli myös pienen herkkusuun mieleen.

Jouluikkunat houkuttelevat kiertämään ympäri saaren

Suomenlinnan jouluun kuuluvat jouluikkunat, joita voi bongailla saarella seikkaillessaan. Seurueemme pienin huomasi ne heti! Vielä jäi muutama ikkuna myöhemmin bongattavaksi.

Jouluikkunoiden myötä suosittelen myös toista lapsiystävällistä kohdetta: Suomenlinnan lelumuseon väki tunnustautuu jouluhöperöiksi. Tontut loihtivat joulujuhlan museon nukeille ja nalleille, ja museossa pääsee tutustumaan vanhan ajan jouluun, kun kuusi saa lasikoristeet ja kokoelman vanhat joulukoristeet, joulukynttilät ja vanhat tontut levittäytyvät vitriineihin.

Museokahvila Café Samovarbar tarjoilee jouluisia teelaatuja, punaviiniglögiä ja kunnon kaakaota. Joulu näkyy myös leivonnaisvalikoimassa ja museokaupan valikoimassa.

Lelumuseo on talvikaudella avoinna viikonloppuisin ja lisäksi 26. joulukuuta lähtien loppiaiseen saakka päivittäin klo 11–16.

Kirjoittaja oli ravintola Adlerfeltin vieraana joulukuussa 2022.

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s